Johdantopäivät oli oikein suotuisat. Kahden päivän läsnäololla pääsen hyvin alkuun. Saan melko varmasti niitä opettajia joita toivoin. Opetussuunnitelma on ihanan väljä ja joustava – sehän sopii meikäläiselle varsin itseohjautuvalle ja tiedostavalle opiskelijalle paremmin kuin hyvin. Ihmiset oli lämpimiä, välittömiä ja mukavia. Kaikesta päätellen osasto on hyvin pitkälti maineensa veroinen. Ja mikä parasta: olen ihan vakuuttunut siitä, että se oikea paikka minulle juuri nyt. Olkoon kallista ja hankalaa, rasittavaa, väsyttävää, sumplimista, säätämistä. Jos saa tehdä sitä, mitä todella haluaa ja minkä näkee arvokkaaksi, niin silloinhan sitä saa vain olla tyytyväinen, jos sen rahalla ja kohtuullisella säätämisellä voi saada.
Kotona tuli arkirealismit jo ulko-ovella vastaan. Ponnilla oli kuumetta pikkusta vaille 40 astetta, mahassa “iso paha olo” ja nukkuminen hankalaa. Päivällä potilas on ollut ihmeen hyväntuulinen ja yhteistyöhaluinen, mutta yöt on olleet tosi levottomia. Kolme päivää meni korkeassa kuumeessa, tänään taitaa lopulta hellittää. Tytöt on ok, minä ja Juha ollaan ok. Juha on käynyt läpi työhuoneen kirjahyllyjä ja kaappeja. Mummin yksityisvastaanoton vanhat potilaskortistot lähtee maakunta-arkistoon, ottavat sinne ehkä myös potilaitten hampaista tehdyt kipsivalut. Hammaslääketieteen laitos saa puolestaan ison kasan ammattikirjallisuutta. Muita viime aikojen löytöjä on mm. käyttämätön sateenvarjo, alkuperäisessä muovikääreessään, made in Pohjois-Korea. Haluaako joku ostaa?
