Olin kai sitten unohtanut, mitä kaikkia ajatusprosesseja muuttaminen käynnistää. Tulee yhä uusia kaappeja, uusia kysymyksiä. Väkisinkin alkaa miettiä: minkälaisen käsityksen nämä tavarat oikein antavat omistajastaan? Onko se jotain sellaista, minä muut minut näkevät? Onko se jotain, mitä olen, tai mitä haluan olla, tai mitä en halua olla? (nähtävästi kaikkea edellä mainittua löytyy.) Ja mistä nyt sitten oikeastaan tiedän minkään vertaa, mitä olen, ja kuinka siihen koko ajan sekoittuu se, mitä haluaisin olla tai en halua? (ja niitten leikkauspisteessäkö se todellisuus siis onkin?)
Omien kaappien jälkeen onkin oikeastaan aika mielenkiintoista tyhjentää mummin kaappeja. Tulee näemmä samoja kysymyksiä vastaan. Ehkä oman muuttohässäkän keskellä on armeliaampi toisen kaappien tyhjentäjä. Roinaa kertyy kaikille, kai se on luonnonlaki. (Sellainen koti oliskin aika pelottava, jossa ei olis mitään tarpeetonta, ei mitään vain ja ainoastaan tunnearvoa sisältävää. Sellasiakin kai on, muistan ainakin lukeneeni eräästä sisustuslehdestä, kuinka pariskunta uutuudenhohtavassa kodissaan kertoi, että juu kaikki vanha laitettiin pois, me hankittiin tänne vain uutta. Siis se vähä mitä siellä nyt oli.)
Tavara kertoo omistajastaan, kyllä vain. Pula-ajan kokeneella on loppuikänsä erilainen suhde maalliseen omaisuuteen kuin sellaisella, joka syntyi aikana, kun tavaraa alkoi jo olla ympäröivässä maailmassa liikaakin. Pariskunta tai perhe tasapainoilee jäsentensä erilaisten makujen, mielipiteiden, muistojen ja arvojen keskellä. Ketä asukeistaan koti eniten muistuttaa? Minkälaisia kompromisseja on tehty?
Täältä mummin kodista kyllä löytyy vaikka mitä. Tähän mennessä on tullut vastaan sähkömekaaninen nauhalaskuri (osina), hammaskultaa ja erinäisiä (pelottavia) hammaslääkärin instrumentteja, kuusi C-kasettia kiinalaista muinaismusiikkia ja uskomaton valikoima vanhoja hattuja. Grafologian kirjoihin aion perehtyä ja kiinnostavia runokirjoja löytyy myös aika paljon. Tytöt on onnessaan tavarapaljouden keskellä, sovittelevat hattuja ja koruja ja ihastelevat vanhoja pitsejä. Röyhelöt ja kultaukset puree pikkuprisessoihin, Juha taas tykkää enemmän 60-luvun modernismista. Saas nähdä, minkälaiseksi väliaikaiskotimme pikkuhiljaa muotoutuu…
