Juha lähti viiden jälkeen aamujunalla Helsinkiin. Mä sain nukkua melkein kahdeksaan asti. Muistin antaa Ainolle antibiootin, pakata Ilonan reppuun uikkarin ja pyyhkeen ja sain lapset ajoissa kouluun ja uimahallille. Siinä ne tämän päivän tähtihetket olikin.
Aamupäivällä selvisi, etten mä voikaan saada enää viimeistä laulutuntia. Siis Viimeistä, ei vaan tämän kevään vaan koko viiden vuoden koulutuksen. Seuraavaksi valkeni, että kaikki viikon sisään lähettämäni sähköpostit on kadonneet. Ei löydy Lähetetyt-kansiosta, ei myöskään Lähtevistä, ei Luonnoksista eikä mistään. Osa asioista oli jo aika kriittisessä vaiheessa, osa ihan pilalla. Vahinkojen lopullinen laajuus selvinnee lähipäivinä…
No sitten iltapäivällä olin avustamassa yhdessä tutkinnossa, ihan vaan yhden biisin ajan, n. 5 minsaa. Menin Ponnin kanssa konsalle, jossa armas lastenhoitajamme oli jo ottamassa Onnia vastaan. Onnipas ei olis halunnukaan että äiti menee soittamaan vaan huusi koko sen ajan. Jee.
Kotona Onni olikin jo iloinen: Ilona oli levittänyt muovailuvahat ympäri keittiötä ja Onni levitti siitä sitten eteenpäin sen minkä kiinni sai. Mä väänsin sitä portfoliota valmiiksi.
Illalla halusin lähteä kuuntelemaan Amandan tutkintoa, silläkin uhalla että oli kolme lasta mukana. Me tultiin paikalle tuntia liian myöhään, ihmiset oli lähdössä pois. Mä olin jo valmiiksi ihan varautunu, että kaikki menee päin seiniä, mut Ainoa harmitti tosi paljon. Sitten me lähdettiin palauttamaan sitä portfoliota, ohjaajan kotiovelle, niinkuin oli sovittu. Ohjaaja ei ollut kotona enkä mä ollut koskaan ennen käynyt siellä. Oven avasi vieras mies. Mä annoin sen portfolion sille. Jotenkin voisi kuvitella, että se oli ehkä ihan väärä henkilö.
Tultiin kotiin. Ilona kaatoi pullollisen vettä sohvalle ja mun kännykän päälle. Päivän päätteksi, kun tytöt oli jo sängyissä ja olin etsimässä hammastahnaa, Onni molskautti kourallisen kolikoita vessanpönttöön.
Että on mulla parempiakin päiviä ollut.
2 kommenttia
19-05-2008 kello 10:36
voi kuule.
mä lupasin Ainolle, että tulen teille ensi viikolla käymään. voin pitää sitten minikonsertin.
ehkä tuollaisten päivien jälkeen voi huokaista helpotuksesta, sillä tietää, että seuraava päivä on vaan suorastaan tuomittu olemaan parempi!
ja jos ei ole, soita. tulen sitten huushollaamaan teille. kalastan vaikka pöntöstä kolikoita, jos ei muuta!
halauksella,
A
20-05-2008 kello 10:26
Kiitos! Kyllä tänään meni jo vähän paremmin. Hissunkissun häntä heiluu.