Jos joku luuli, että mun tutkinto meni huonosti ja olen nyt masentunut enkä halua edes kirjoittaa blogiani, niin veikkaus meni onneksi ihan pieleen. Tutkinto meni hyvin ja sain niin paljon kehuja että vieläkin pökerryttää kun sitä ajattelen. Itsellänikin oli tosi hyvä olo soittaa, skarppi ja rauhallinen, ja pystyin saamaan oikeastaan kaikista biiseistä irti sen, mitä lähdin hakemaan. Täyspotti, etten sanoisi. Ja silti: alussahan tässä vasta ollaan esim. mänkerin ja puusarven suhteen. Mutta hyvällä alulla kumminkin.
No sitä ei kyllä kauaa ehditty juhlia koska seuraavana aamuna oli taas kantele- ja laulutunnin vuoro ja sen jälkeen opinnäytetyö on vienyt lähes kaiken liikenevän aivotoiminnan. Viime hetken säätöjä kuvailinkin jo ONT-blogin puolelle ja viimeisen vuorokauden ajan olen omistautunut raportin kirjoittamiselle. Vaikka on vuosisadan vappu ja jäätelökiska auki ja torilla on karuselli ja vaikka mitä! No kävin sentään kerran ulkona lasten kanssa ja täytyy myöntää että keli oli ällistyttävä.
Eilen oltiin ihan kunnolla vapputunnelmissa kun pääsimme oikeisiin naamiaisiin! Tytöt pukeutuivat prinsessoiksi/keijuiksi/balleriinoiksi, minä olin kuusi (itse tehty kuusipuku taannoiseen lasten musiikkisatuun) ja Juhalla oli neonkeltainen haalari ja ylppärihattu. Arvelivat teekkariksi, auts. Ponni ja kummitäti-Heidi jäivät Väkkätaloon viettämään laatuaikaa (= parvekkeen patjoilla pomppelehtiminen huutaen samalla “AAA – OOO”). Kekkereissä paistateltiin päivää ja munkkeja ja juotiin simaa ja lapset heittelivät vesi-ilmapalloja ja paukuttelivat paukkuserpentiiniä ja juoksentelivat ympäriinsä kuin vasikat kevätlaitumella konsanaan.
Illalla ehdimme vielä Heidin kanssa kuuntelemaan Sid Hillen Lumia-suitea. Siitä onkin aikaa, kun olen ollut viimeksi ison orkan konsertissa! Ja se täytynee tässä vielä mainita, että siellä lavalla muiden mukana (big bandin ja sinfiksen seassa) heilui minun ihkaoma tuohella päällystämäni C-pitkähuilu, jota minun oma oppilaani soitti. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää!
