Tu-tum

Onnin ja Ilonan ohjelmatoimisto järkkäsi sunnuntai-iltaan räväkän rumpushown. Perinteisemmässä kompissa soivat djembe, darbuka ja iso (avaruusaluksen virkaakin toimittanut) pahvilaatikko; spesiaalimpi setti syntyi leikkikuorma-autosta, pringles-purkista ja kukkaruukusta. Rumpukapuloina ja kapellimestarin tahtipuikkona heiluivat syömäpuikot, ja lisää vauhtia esitykseen toivat tyttöjen kärrynpyörät ja mystinen kiinalainen pelle. Ihan hyvä näin, että nämä hommelit mahtuvat meillä tapahtumaan, eikä tartte myöskään koko ajan sanoa (tai muuten vaan ajatella), että alakertaan kuuluu varmaan järjetön meteli. Tosin olen sitä mieltä, että kyllä kerrostalossakin lapset saa toteuttaa itseään, mutta silti on jotenkin helpompi hengittää näin.

Viikon muuta kulttuuriantia edustivat hienot Toorama & MeNaiset ja suomalais-bulgarialainen Finno-Balkan Voices. Huomenna rummutan itse!

Näitä ja antibiootteja

Näillä mennään ny ja toivotaan parasta.

Lunta on taas tullut hurjat määrät entisten kinosten päälle. Dyyniharjanteet kurkkii jo alimmista ikkunoista. Juha ja lapset kävi pulkkamäessä ja vuoronperään on huhkittu lumitöitä. Muutoin ihanan rauhallinen viikonloppu. Nyt Etno is Happening in televisio ja hidasta orientoitumista tulevaan viikkoon.

10 m/s

Aamulla herätessä lumipyry oli täällä. Tuuli käy kaiketi suoraan Siperiasta. Luumupuun ympärille kyhätty pupusuojus oli lentänyt naapurin aitaa vasten ja pulkat melkein karanneet. Ei muuta kun lapset kouluun ja hoitoon, tilanne haltuun ja tuli takkaan. Olo on taas vaihteeksi huonompi ja soitinkin terveyskeskukseen. Mutta eihän sieltä enää mitään aikaa saanut – kaikki päivystysajat oli jo jaettu, ennen klo 11 aamulla!? Huomenna siis uudestaan.

Päivän ehdoton saavutus oli puhelinliittymän vaihto, joka on pitänyt hoitaa jo iät ajat sitten. Sen kunniaksi piti ottaa kuppi teetä torinlaidan kahvilassa. Huomatkaa akrobaattinen vasemman käden näppäys!

(En lupaa aloittaa mitään kuva päivässä -proggista. Katotaan nyt, miten jaksaa näitten kanssa värkätä.)

Pikkuhiljaa

Tänään olin jo vähän parempi. Viritin ja puhdistin pillejäni. Mehiläisvahaa yhteen kohtaan ja kynsiviilaa (ja vähän puukkoakin) toiseen kohtaan. Treenasin ja sovitin, kuuntelin arkistonauhoja tiskaillessani. Toipuminen jatkukoon.

Että terve.

Olen menettänyt uskoni valkosipuliin, karpaloon, mustaherukkaan, inkivääriin, kuumaan mehuun, hunajaan, kalanmaksaöljyyn, nenähuuhteluun, vitamiineihin, saunaan ja lepoon. Näiden mainittujen juttujen käyttöasteen perusteella minun nimittäin pitäisi olla aivan loistavassa kunnossa, mutta kun en ole. Joulukuun neljännen jälkeen olen ollut viikon verran kunnossa, ja nyt taas ihan flunssainen. Vääryys! En usko enää muuhun kuin villasukkiin ja antibiootteihin! Edelliset on (kahdet päällekkäin), jälkimmäisiä ei. Kai niitä täytyy jossain vaiheessa lähteä kyselemään.

Hyvää iltaa maailma

…ja uutta vuosikymmentä! Huh. Edellinen postaus lokakuussa! Ajattelin kokeilla, mitähän siitä tulis, jos yrittäisin taas kirjoitella. Syksy oli jännä, juu, ja olin iloinen ja v ä s y n y t  joulun tullessa. Ihmekös tuo sitten siinä väsymyspisteessä, jotta koko joulu menikin lähinnä sairastaessa, pientä flunssaa joka sittemmin linnottautui poskionteloihin, piti majaansa siellä ja vei voimat koko loman ajalta.

Nyt aloitetaan uutta vuotta kaikessa rauhassa, Juhalla on vähän vähemmän reissaamista kuin syksypuolella ja se on hyvä se. Monta mielenkiintoista juttua on vireillä opiskelurintamalla. Ulkona on oikea talvi, ihanan paljon lunta, luistimet ja sukset on kaivettu esiin ja otettu käyttöön. Ainon klaratunnit jatkuvat taas ja uusi(kin) ope on niiiin kivan ja pätevän oloinen. Kyllä kelpaa.

Ja meillä on uusi ruokapöytä, tai vanha; huutonetistä hankittu. Se on iso! Tervetuloa testaamaan, ystävät.

Yksin kotona osa 1

Olen ollut melkein koko viikonlopun yksin kotona ja täytyy sanoa että on kyllä ollut ehkä parasta pitkään aikaan! Varsinkin koska olin suht flunssainen ja umpiväsynyt viikolla enkä siis keksinyt itselleni tolkuttomasti tekemistä, en buukannut tapaamisia tai järkännyt muutenkaan mitään erikoista. Ja varsinkin koska mummo oli täällä viikolla auttamassa ja talo jäi näin ollen siedettävään kuntoon; koko viikonloppu ei mennyt siivotessa. Mikä  a u t u u s  olla vaan. Tai treenata rauhassa. Tai molempia sopivassa suhteessa. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille pienehköjen lapsien vanhemmille, jos suinkin lapset on sen ikäisiä että pärjäävät muutaman päivän ilolla jossain muualla.

Ah. Tänään kävin kävelyllä vanhassa kaupungissa, kahlasin keltaisissa lehdissä, kuulostelin naakkojen juttuja, kaukaisia koiranhaukkuja ja tulevan lumen tuoksua. Siellä tuoksuu terva ja savu, omenat ja jäätyvä maa. Ja on ihanan hiljaista, koska autoja on niin vähän. Pienten ikkunaruutujen takaa katselevat posliinihevoset, tontut ja tupsukoristellut pöytälamput.

Huomiselle on luvattu räntämyräkkää. Sillä siis alkaa toinen työviikkoni (ns. oikeita töitä, kyllä!), otin vastaan sijaisuuden ja opetan neljänä iltana viikossa, seitsemän viikon ajan. Hurjaa siitä ei niinkään tee opetuksen määrä (tai ehkä sekin juu vähän) vaan lastenhoitokuvioden järkkäily. Iltatöitä, näemmä, ja mies reissutöissä. Onneksi se on sentään välillä täälläkin ja onneksi on mummot ja pikkuveljet.

Jännä syksy on tämä.

Voi meitä

Perheen sisäinen lunssa-aalto on edennyt esikoiseen. Ei mitään vakavaa mutta ei mitään kivaakaan: lämpöä, kurkkukipua ja ryskä-yskää. Heippa hei sanoo äiti kauan odotetuille workshopeille jonne huomenna oli tarkoitus mennä, heippa musaliikunta ja muut Hki-hommat. Ainoa ottaa päähän yhtä lailla, koska kouluun olis jo kiva mennä (hyvä sinänsä!) ja synttärikutsut pitäis päästä jakamaan ja iltiksessä pääsis uimaan.

Aion keittää tyrnikiisseliä, treenata ja siivota.

Mutta mööö nyt kuitenkin.

Puulullu, tyttyrlyy!

Olen tässä vaihteeksi lueskellut Timo Leisiön teosta Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvi- ja pillisoittimet.

hytty, hälinä, häriänneukka, jatkoslötkö, julmu, jääränsarvi, kekkatorvi, kekkaratorvi, kelkki, kirnutorvi, koprapilli, kruukkukukko, kukkapilli, kuonopilli, kurjenkurkku, kärjennoukka, leppälullu, leppälyyry, liripilli, liveriluikku, luiru, lulletti, lulli, lullu, lullukka, lullunen, lötkö, löötti, mullinluikku, munstykki, murhatorvi, nenuke, nenäke, nynnypilli, porsaanhuuli, puulullu, pämppä, pärrä, pömppökello, rakkotörö, ruuppari, tattu, tullu, tyytty ja tyttyrlyy

…muutamia mainitakseni. Sanoiko joku, että surullista, köyhää ja nöyrää? Enpä usko.

Oho mikä tauko,

ei kyllä varsinaisesti ollut tarkoitus. Häppäräppä osasin enää kirjautua sisään. Olin unohtanut, kuinka tehdään uusi postaus. Ehkä olen myös unohtanut, kuinka tänne kirjoitellaan.

Sen sijaan että yrittäisin suoltaa ulos viime kesän täyteläistä tapahtumasaldoa, aloitan blogisyksyni pikkuisella jutulla kylpyammeesta. Sain nimittäin seurata komeaakin komeampaa hääseremoniaa jossa arviolta parisenkymmentä kylpylelua juhlallisesti saivat toisena. Kapteeni Örkin vihkiminä siellä pariutuivat ankat, mulkosilmäkalat ja hylkeet. Oli hienoja parijonoja ja muita muodostelmia. Lopuksi kaikki olivat kivasti pareittain. Seremoniamestari ruiskutti parien päälle jotain ‘juttua’ (vettä). – Mitä ihmettä, kysyin. – No se on sellasta ainetta että ne voi suudella ilman että ne saa toistensa bakteereita.

Voihan H1N1!

(Toistaiseksi terveinä.)